Seksikäs opiskelia

1.0x0Joulukuisen hämärän laskeuduttua lähes viikon kestänyt yhtäjaksoinen lumisade oli viimein tauonnut. Ennen tuota lumimäärää Jyväskylässä oltiin tuskin voitu edes puhua talvesta, aivan kuten suuressa osassa maata muutenkaan. Loppusyksyn ankean leuto ja vesisateinen ilmanala ei ollut suonut ensilumille oikeutta jäädä valkeaan olomuotoonsa. Nyt viikossa oli kuitenkin tuiskuttanut niin paljon, että harva enää kaipasi lisää. Samaa mieltä enemmistön kanssa oli Anu, jonka päivittäiset matkat yliopistolle ja takaisin olivat viivästyneet paikallisliikenteen kamppaillessa jokavuotista ilmastonvaihdosta vastaan.

Oli perjantai-iltapäivä. Anu olisi ajallisesti vallan hyvin voinut olla kaupungilla kiertelemässä keskustan kauppoja ja kahviloita tai kotona löhöämässä sohvalla Matiaksen lämmittäessä rommilla terästettyä kaakaota heidän yhteisen kaksionsa keittiössä. Niiden sijaan Anu makasi nyt vatsallaan vanhan huoneensa sängyllä vanhempiensa luona ja keskitti kaikki ajatuksensa edessään tyynyllä ammottavaan persoonallisuuspsykologian oppikirjaan. Tämä perjantai-iltapäivä ei todellakaan kuluisi kaupungilla tai poikaystävän kanssa kaakaota hörppien. Siitä pitäisi seuraavalla viikolla odottava kurssin lopputentti huolen. Kertausta Anu toki tarvitsikin, sillä persoonallisuuspsykologian jatkokurssi oli tuottanut jo jos jonkinlaista päänvaivaa hänen syysväsyneelle päälleen. Tuo tentti olisi lukukauden viimeinen, joten sen jälkeen alkaisi pitkä joululoma höystettynä koko perheen lomamatkalla pohjoiseen. Jo pelkästään niiden takia Anu halusi läpäistä tentin ja saada opiskelut loman ajaksi taka-alalle.

Kirja oli tylsää luettavaa, mutta tosin sama päti Anun tapauksessa melkein kaikkiin oppikirjoihin. Hän ei ollut ikinä ollut mikään lukijatyyppi, mutta menestyi silti opinnoissaan kohtalaista paremmin. Silmät rullasivat pitkin rivejä välillä hypäten taaksepäin lukemaan edellisen lauseen uudelleen, koska tekstin punainen lanka oli jälleen katkennut. Aina silloin tällöin Anu plarasi sivuja eteenpäin ja huokaisi syvään todettuaan, että koealuetta oli vielä tuhottomasti edessä. Sivut kääntyilivät tuskallisen hitaasti hänen yrittäessä sisäistää niille painetut opit.

Talo oli aivan hiljainen. Anun vanhemmat olivat vielä töissä. Isä saapuisi kotiin –– pikainen vilkaisu seinäkelloon –– tunnin päästä, äiti vielä myöhemmin. Vain kellon raksutus, lämpöpatterin hiljainen kohina ja ikkunan ulkopuolella satunnaisesti humiseva tuulenpuuska kantautuivat Anun korviin. Lukurauhaa hän tosiaan tarvitsikin! Syy, miksi hän oli jo viidettä päivää vanhempiensa luona kertaamassa, oli se, että Matias oli mobilisoinut heidän Lutakon asuntonsa jokaisen neliömetrin (pysty- ja vaakasuuntaisen) opinnäytetyönsä kasaamiseen. Energiatekniikan opintoja parhaillaan suorittava poikaystävä oli saanut jalkansa oven väliin projektissa, jossa yritettiin kehittää aurinkoenergiaa paremmalla hyötysuhteella toimivaksi. Koko kämppä oli siis täynnä purettuja aurinkopaneeleja, satoja metrejä erilaista kaapelia ja mielikuvituksellisia työkaluja, puhumattakaan siitä, että Matias istui tietokoneella koodaten jotain käsittämätöntä ja noudattaen milloin mitäkin vuorokausirytmiä. Oli siis sanomattakin selvää, ettei Anu pystynyt keskittymään kertaamiseen siinä ympäristössä. Sunnuntai-iltana alkaneet menkat olivat olleet viimeinen niitti. Seuraavana  päivänä Anu oli pakannut kirjansa, toivottanut Matiakselle työn iloa, luvannut vastata hänen puheluihinsa (raukka oli luullut, että hän oli vihainen) ja kävellyt lumisateen ensimmäisten tuntien kuluessa toiselle puolelle kaupunkia vanhempiensa luokse.

Isä oli ensin revennyt nauramaan, kun Anu oli kertonut syynsä tulla viikoksi kotiin. Sitten hän oli kuitenkin vakavoitunut ja toivottanut äidin kanssa tyttärensä tervetulleeksi. Anu ymmärsi isän ensi reaktion hyvin, sillä olihan isä sähköasentaja ja itsekin mies, jolla oli aina jotain säätöprojekteja meneillään. Autotallistakin puolet oli aina levälleen purettujen polkupyörien, moottorien ja ties minkä peitossa. Anun vanha huone oli vanhalla paikallaan muuttumattomana. Sieltä käsin opiskelut olivat jatkuneet sitten normaalisti paremman työrauhan säestämänä –– jos satunnaisia kuukautiskipuja ei laskettu.

Ovikellon synteettinen kilahdus räjäytti Anun keskittymiskuplan saaden hänet säpsähtämään. Kesken jäänyttä riviä olisi mahdotonta löytää ilman koko sivun perusteellista kahlaamista. Kiusallisen tietoisena tästä Anu huokaisi turhautuneena ja kierähti sängyltä jaloilleen. Hän oikoi vielä ruutuhameensa helman ennen kuin astui ulos huoneestaan. Matkalla alakertaan hänet valtasi hetkellisesti se vanha tunne lapsuudesta, kun hän oli ollut yksin kotona ja joutunut välillä käymään ovella ihan vain tarkistaakseen, että se on lukossa. Eteisessä Anu hidasti askellustaan, jottei ulos kantautuisi niin selkeää ääntä hänen saapumisestaan ovelle. Kuistin valaisin paljasti ulko-oven kuviolasin läpi ovella seisojan piirteet: pipopäinen mies mustassa talvitakissa. Tässä vaiheessa Anulla oli jo melko hyvät aavistukset tulijasta. Hän käänsi salvasta ja aukaisi oven vahvistaen epäilyksensä.

– Hei, söpöliini! hihkaisi pirteä miesääni höyrypilven ja valkoisen hymyn takaa.

Anu ilahtui, varsinkin nyt viiden päivän jälkeen, Matiaksen näkemisestä, eikä saanut aikaan mitään syvällisempää vastatervehdystä:

– Moi!

Anu ymmärsi astua pari askelta taaksepäin, jotta Matias mahtui eteiseen ja sulkemaan oven perässään. Kynnyksen yli virtasi jääkylmää ilmaa, joka tuntui epämukavalta pelkkien sukkahousujen peittämissä nilkoissa.

– Olis pitäny laittaa villasukat jalkaan, Anu ajatteli katsellessaan samalla Matiaksen riisuvan piponsa ja kaulaliinansa.

Saatuaan päänsä paljaaksi Matias huokaisi syvään, kumartui lähelle Anua, tarttui tämän hartioihin ja painoi huulensa tervehdyssuudelmaan. Anun sydän hypähti hänen vastatessa suudelmaan. Tämä oli heidän ensimmäinen kontaktinsa viiteen päivään lukuunottamatta Matiaksen keskiviikkoiltana soittamaa hajamielistä hyvänyöntoivotus- ja kuulumisienvaihtopuhelua. Matiaksen suudelmasta ja hengityksestä hän erotti hienoisen alkoholin aromin. Ilmeisesti toinen heistä oli jo ehtinyt ottaa viikonlopun aloittavan annoksensa! Suudelman päätyttyä Anu ilmoitti sarkastisesti havaintonsa Matiakselle.

– Joo, mää en malttanu oottaa, ku piti vähän juhlistaa. Mää sain sen valmiiks! Matias selitti hymyillen.

– Ihanko tosi? Hienoo! Anu yhtyi riemuun.

– Joo-o. Ja mää sain meiän kämpänki siivottuu, nii sun ei tarvii enää stressata siitä projektista. Palautin jo aamupäiväl kaiken arvosteltavaks, Matias jatkoi.

Nyt puhuttiin Anun mielestä jo todella hyvistä uutisista. Normaali arki ja rentouttavampi joululoma olivat palanneet listalle.

Matias astui peremmälle ja riisui takkinsa ja kenkänsä. Ripustaessaan takkia henkariin hän summasi koko menneen viikon sään:

– Huh, mikä keli! Lumisade onneks loppu, mut pakkasta alkaa oleen jo ihan tuntuvasti.

– Siellä taiskin olla jotain miinus kakskyt, ku viimeks vilkasin mittarii, Anu vastasi muistellen, milloin olikaan ’’viimeks vilkassut mittarii’’.

– No, mitäs oot puuhannu? Ootko saanu kerrattuu? Matias kysyi korjattuaan paitansa kaulusta kaulaliinan jäljiltä.

– Kertausta ja opiskeluu. Luennot alkaa oleen pulkassa, mut se viimenen tentti vielä vähän painostaa.

– Olisko sulla suunnitelmii täks illaks? Eipä taida keskustassakaa olla mitää järkevää menoo.

– Mun pitää viel kerrata vähän aikaa. Aattelin, et voitais viettää iltaa porukoitten kaa.

– Mikäs siinä! Meillä jäiki isäs kanssa yks… ömm… hienosäätö kesken teiän vedenkeittimen kaa.

– Niin… Äiti käski sanoo kummalleki teistä, että voisitte pikku hiljaa saada sen takas kasaan, et vois keittää teevettä normaalisti.

Matias naurahti Anun äidin kommentille ja  lupasi ottaa asian esille heti, kun Anun isä saapuisi kotiin. Anu kertoi palaavansa huoneeseensa jatkamaan psykologian pölykuivaa kirjallisuuselämystä. Matias sai luvan tulla mukaan, jos lupautui olemaan häiritsemättä Anun luku-urakkaa.

Heidän astuttua huoneeseen Anu sulki oven perässä ja heittäytyi sängylle alkuperäiseen lukuasentoonsa. Matias poimi kirjoituspöydältä kolmen vuotta vanhan Aku Ankan ja ryömi sitten Anun viereen sängylle. Persoonallisuuspsykologia keskeytyi vielä hetkeksi, kun Anun mieleen palasi lämpimiä muistoja tuosta sängystä, jossa he jälleen yhdessä makasivat. Siinä he olivat nukkuneet monet yöt Matiaksen ollessa armeijasta lomilla sekä hänen kotiuduttuaan ja ennen muuttamista vuokralle yhteiseen asuntoon Lutakkoon. Samaisessa sängyssä he olivat myös rakastelleet ensimmäisen kerran ja useampiakin kertoja sittemmin. Milloin aamuauringon ensi säteiden valaistessa heidän hiljaiseksi tukahdutettua, helläliikkeistä hankautumista, jotta Anun vanhemmat eivät olisi heränneet, milloin kovempaa naintia kesken kesäpäivän iskevän himon tyydyttämiseksi. Senkin kerran, kun he olivat yhtä aikaa keskellä yötä heränneet siihen, että molemmille oli iskenyt aivan pakonomainen tarve saada toisen kosketusta ja painautua yhteen…

Nyt Anu havahtui ajatustensa harhailuun ja huomasi kiihottuneensa hieman muistojensa takia. Nolona hän vilkaisi sivusilmällä lapsekkaan innokkaasti sarjakuvalehteen syventynyttä poikaystäväänsä, korjasi sitten silmälasiensa asentoa ja alkoi etsiä oppikirjasta kohtaa, jota viimeksi muisti lukeneensa.

Toisen sivunkäännön jälkeen Anu huomasi, että Matiaksen pää oli kääntynyt hänen suuntaansa ja katse kierteli jossain ihan muualla kuin sarjakuvissa. Anu otti kasvoilleen kysyvän ilmeen ja uteli, mitä katselemista hänessä mahtoi olla.

– Sun kasvos näyttää erityisen kauniilta tästä kulmasta, Matias vastasi hiljaa, melkein kuiskaten.

Anu kohautti kulmiaan ja mietti, oliko tuo kehu vai ei. Hän kuitenkin päätyi siihen, että ’’erityisen kaunis’’ tarkoitti kehua, joten hän hymyili Matiakselle ja kiitti kauniista sanoista. Matias hymyili takaisin veikeästi ja syventyi jälleen Aku Ankkaan, josta oli vielä yli puolet lukematta. Anun silmät palasivat mustavalkoisille sivuille, mutta mielensä perukoilla hän vielä jäi pohtimaan Matiaksen kommenttia:

– Mistä ihmeestä se just nyt keksi tuon sanoo? Mut onhan se hyvä tietää, etten mää ainakaan rumemmaksi oo muuttunu sitte viime näkemän…

Luku loppui. Anu huokaisi helpotuksesta. Enää yksi luku jäljellä. Sen jälkeen koealue olisi kerrattu ja hän voisi hyvillä mielin siirtää kirjan syrjään ja aloittaa viikonlopun vieton. Ajatus vapaa-ajan alkamisesta sai hänet hymyilemään vienosti. Mutta ensin hänen täytyisi pinnistää vielä loputkin jaksamiset itsestään noiden puuttuvien sivujen läpikäymiseksi.

Tuskin hän oli ehtinyt edes maistella uuden luvun otsikkoa, kun hän tunsi vasemmalta puoleltaan ojentuvan kämmenen asettuvan ristiselkänsä päälle. Anu käänsi taas päänsä Matiaksen puoleen ja otti saman kysyvän ilmeen kuin aiemmin. Matias vain vilkaisi häntä sivusilmällään, hymyili ja käänsi huomionsa takaisin sarjakuvaan.

Anu tiesi, että jos hän vain olisi pyytänyt, Matias olisi kiskonut kämmenensä takaisin omalle puolelleen. Mutta mitäpä haittaa tuosta oli? Pystyi Anu keskittymään yhden paikoillaan makaavan kädenkin alla. Ja Matias todennäköisesti halusi vain koskea tyttöystäväänsä, jota ei ollut nähnyt sitten maanantain. Ikävähän hänellä varmasti oli jossain välissä projektin vääntämistä ollut. Oli Anullakin ollut ikävä häntä.

Ajatus katkesi jälleen, kun selässä lepäävä käsi heräsi eloon ja alkoi silittää Anua paidan läpi kyljeltä kyljelle. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan halunnut keskeyttää luku-urakkaansa.

– Silitelköön nyt, jos haluaa. Mut jos mää en pysty keskittyyn tähän, niin… No, sit mää en vissiin keskity.

Silloin se iski hänen ajatuksiinsa: hän tajusi, miksi Matias oli koko ajan hänen kimpussaan, vaikka oli luvannut olla häiritsemättä. Eihän hän ollut ’antanut’ Matiakselle viiteen päivään! Miten ihmeessä hän olisi voinutkaan? Ja jos Matias oli työstänyt opinnäytettään koko viikon samalla intensiteetillä kuin aiemminkin, oli hyvinkin varmaa, ettei hän ollut montaa kertaa päässyt paineitaan purkamaan. Totta kai hän oli taivaltanut perjantai-iltapäivällä puolen kaupungin läpi tuossa pakkasessa saadakseen koskettaa ja helliä tyttöystäväänsä! Anu mietti hetken, pitäisikö hänen vain käydä vessassa tarkistamassa, että menkat olivat varmasti ohitse ja antaa sen jälkeen Matiaksen riisua hänet ja kaataa hänet sängylle ja… Ei! Tämä teksti piti saada pureskeltua ennen kuin hän voisi antaa yhtään enempää huomiota Matiakselle.

Keskittyminen oli kuitenkin tuomittu herpaantumaan yhä uudelleen. Matiaksen käsi alkoi liikkua hitaasti, pientä ympyränmuotoista silitystä tehden, kohti lantiota. Kämmen kiipesi varovaisesti hameen peittämän takapuolen päälle ja tuntui, kuin sormenpäät olisivat yrittäneet painua aivan aavistuksen verran syvemmälle pehmeään lihakseen. Silittävä käsi jatkoi liikettään, mutta Anu ei antanut murenevan keskittymisensä lipsua kirjasta. Kun hän luki mielessään silmiensä poimimaa tekstiä, pomppasivat väliin kaikki ne paikat, joihin Matiaksen käsi vuoroin ajautui:

– ’’Luoviksi arvioitujen henkilöiden elämänhistoriallinen tutkimus edustaa vanhempaa suuntausta…’’ –– vasen pakara –– ’’vanhempaa suuntausta, kun taas luovuustestien ja erityisesti divergentin eli erittelevän ajattelun testien…’’ –– hameen reuna –– ’’käyttö luovuuden osoittimina edustaa myöhempää tutkimus…’’  –– reunan sisäpuoli… nyt se osu reiteen!

Sen jälkeen Anu ei pystynyt enää lukemaan riviäkään. Hän vain piti naamansa suunnaattuna kirjaan ja oli lukevinaan, jotta ei olisi paljastanut Matiakselle, mitä päättäväisen käden seikkailu oli saanut aluilleen.

Sormet etenivät hiljalleen sukkahousujen peittämää sisäreittä pitkin ylemmäs ja ylemmäs. Hameen helma kääriytyi ylös kuin varkain käsivarren lipuessa syvemmälle sen alle. Viimein kämmenselkä hipaisi oikeaa sisäreittä. Anu tiesi sormenpäiden olevan enää alle viiden sentin päässä sukkahousujen ja pikkuhousujen haaroista. Tiesi hän myös hyvää vauhtia kiihottuneensa. Poskia alkoi lämmittää, veri tuntui pakkautuvan häpyhuulten seudulle ja tissit suorastaan rukoilivat kosketusta liivien sisällä. Hameen reuna nousi takapuolen päälle, kun Matiaksen kämmen ohjautui pakaroiden väliin. Anun pokerinaama petti viimein. Hän haukkasi nopeasti henkeä kiihotuksen aaltojen väristessä pitkin hänen kehoaan. Nyt hän oli paljastanut Matiakselle, miten hyvin esileikki oli onnistunut. Tästä eteenpäin olisi ihan turhaa näytellä oppikirjaan keskittynyttä.

– Okei, sää voitit! Anu henkäisi painaen leukansa alistuneesti kohti rintaa.

– Mää mietinkin, milloin sää alkaisit reagoida jotenki, Matias naurahti, – Mut ootin kyl, ett käsket mua lopettaan, kun et voi keskittyy.

– Musta tuntuu ny siltä, ett mää tarviin jotain muuta enemmän ku tätä oppikirjaa, Anu lausui melkein huohottaen.

Tehostaakseen pyyntöään Anu levitti jalkojaan enemmän erilleen. Matiakselta ei kauaa kulunut ymmärtää, mitä tehdä. Käsi liukui hitaasti pakaroilta jalkojen väliin. Sormet hyväilivät ensin sisäreittä, kunnes viimein sormenpäät painuivat sukkahousujen haarakiilaan. Anu huokaisi nautinnosta. Hieronta voimistui ja Matias painoi sormiaan syvemmälle kankaaseen. Jokainen painallus kiskoi Anua syvemmälle kiihotuksen syövereihin. Jotain kuitenkin oli pielessä. Vaikka Matias taatusti osasi hommansa ja hänen hierontaliikkeensä aiheuttivat lukuisia väristyksiä kostuvassa pimpissä, oli välissä silti liikaa ylimääräistä. Sukkahousut, pikkuhousut ja kuukautisside absorboivat tehokkaasti sormenpäiden herkät liikkeet.

Anu päätti toimia. Hänen oli pakko saada pimppinsä paljaaksi. Muutoin turhautuminen pilaisi niin hyvin alkaneen toiminnan. Hän kääri hameen helmaa vielä ylemmäs ja livautti peukalot sukkahousujen ja alushousujen reunan alle. Matias huomasi tämän ja työnsi kasvonsa lähemmäs Anun tyynyyn painunutta päätä.

– Sää taidat tosiaan tarvita vähän enemmän… Matias kuiskasi.

Anu käänsi kasvonsa kohti Matiaksen arvoituksellista hymyä ja nyökytti päätään. Uusi painallus jalkovälissä sai jälleen vetämään kovemmin henkeä.

– Sunkin tekis varmaan mieli… Jos tuolla vaa on puhasta, Anu arvuutteli kulmiaan kohottaen.

– Et arvaakaan, miten paljon, Matias vastasi ja jatkoi: – Ja miten paljon mää oon miettiny sua tällä viikolla, ku oon ollu yksin.

Matias jatkoi Anun alapään huomioimista kädenliikkeillään kuiskatessa samalla hänen korvaansa lähietäisyydeltä asioita, jotka saivat hänet suorastaan hyrräämään:

– Sun lantios keinumista kävellessä. Sun hamees helman heilahdusta. Sitä, kun mää aamulla saan pitää sua ihan kiinni ittessäni ja kun me viimein annetaan periks luonnollemme. Ja sitä taivaallista kosketusta, jonka sää pystyt tarjoomaan omalla, korvaamattomalla tavallas. Enkä mää malttanu koko viikolla ees kahta päivää kauemmin oottaa, että saan koskettaa sua. Nytki tuntuu siltä, ett voisin räjähtää koska tahansa.

Niin meinasi Anukin. Matiaksen sanat olivat kuin bensiiniä olisi kaadettu nuotioon. Ne olivat tehonneet jopa paremmin kuin jalkojen välissä oleva kämmen. Ne olivat saaneet aikaan polttavan lumivyöryn, jota ei pysäyttäisi enää mikään. Anu nappasi kätensä pois alushousujen vyötäisiltä ja ponnisti niillä itsensä aivan kiinni vieressä makaavaan poikaystävään. Hän painoi huulensa voimakkaasti Matiaksen huulille, eikä edes jäänyt katselemaan hänen yllättynyttä ilmettään, kun oli jo kääntämässä häntä kyljelleen ylös sängyltä. Vartaloiden painuessa tiukasti vastakkain, Anu kiepautti vasemman jalkansa Matiaksen reiden päälle ja alkoi häpeilemättä suorastaan nylkyttää häpyään vasten Matiaksen housujen kovaksi muuttunutta sepalusta. Huolimatta useasta välissä olevasta kangaskerroksesta Anu tunsi pimppiään painavan kalun aiheuttavan yhä lisää kuumia väristyksiä. Tilanteen äkkinäisestä eskaloitumisesta yllättynyt Matias joutui nyt vuorostaan haukkomaan henkeään suudelman välistä.

– H-h-hidastas vähän! Ennen ku mulle käy vahinko, Matias pyysi ääni väristen.

Anu avasi silmänsä ja pysähtyi. Hän tiesi, että jos jatkaisi vielä, olisi Matias heistä kahdesta se, jonka alushousuissa olisi suurempi siivo. Niinpä oli parempi antaa hänen hieman rauhoittua ja yrittää itsekin tehdä samoin.

– Okei. Mää tsekkaan, onko mulle viel mitään asiaa tonne alas.

Matias nyökytti päätään ja hengitti vielä hartaasti. Anu veti jalkansa yhteen, kierähti toiselle kyljelleen ja nousi sängystä. Hän kyllä tiesi, ettei ollut tuntenut valuttavansa mitään koko päivänä, mutta jännitti silti, mitä kuukautisista olisi vielä odotettavissa. Jos vuotoa olisi vielä vähääkään jäljellä, eivät he varmaankaan voisi jatkaa yhdyntään. Ei Matias, sen puoleen kuin Anukaan halunnut läträtä veren kanssa sängyssä. Hän seisoi selin sänkyyn ja kiskoi ensin sukkahousunsa nilkkoihin.

– Oispa se puhas. Oispa se puhas! Anu rukoili mielessään hivuttaessaan varovaisesti alushousujaan alas.

Vihreät pikkuhousut ilmestyivät näkyviin hameen helman alta. Hymy levisi Anun kasvoille, kun valkoisessa siteessä ei näkynyt muuta kuin pimpistä valunutta omaa liukastetta. Hän antoi pikkuhousujen valahtaa lattialle ja astui ulos niistä ja sukkahousuista. Anu vilkaisi olkansa yli ja nosti hameensa helman takapuolen päälle.

– Puhasta oli. Mites komistukselle kelpais tällanen?

Matias haukkoi henkeään silmät ammollaan, eikä selvästi meinannut pysyä housuissaan:

– Tosi kaunis… Siis mää en varmaan pysty ees liikkuun.

Anu tiesi omistavansa lantion ja pakarat, joita tuolla tavalla häpeilemättä esittelemällä sai poikaystävän jakamattoman huomion. Nyt se tosin meni jo hivenen liikaa kiusaamisen puolelle.

– Mää lukitten vielä oven varmuuden vuoks. Iskä saattaa tulla kotiin koska tahansa. Sit mää tuun sänkyyn ja saat tehä mulle mitä sitte ikinä haluutki, Anu virkkoi hymyillen Matiakselle.

Kun Anu asteli puuttuvat pari askelta huoneensa ovelle, hän kuuli Matiaksen jo roplaavan housujensa vyötä auki. Anu käänsi ovesta pilkistävää avainta kierroksen myötäpäivään. Kuului hyvin öljytty loksahdus, kun lukonkieli työntyi karmin sisään. Anu ei pystynyt välttymään vastaavalta mielikuvalta, jossa jotain muuta, melkein yhtä kovaa, työntyisi sille tarkoitettuun koloon. Tämä sai hänet jälleen värähtämään kiihotuksesta ja hänen täytyi painaa polvensa yhteen, jottei olisi kiihkossaan työntänyt kättään jalkojensa väliin.

Matias näytti kuoriutuneen päällyshousuistaan miltei ennätysajassa. Hän puristi hellästi alushousujensa etumusta, joka venyi selkeästi ulospäin ja kankaan pinnassa oli havittavissa selkeä märkä kohta –– oli se äskeinen käden seikkailu näköjään tuottanut jotain iloa omistajaalleenkin. Anu mietiskeli hetken aikaa, mitä tällä kertaa olisi luvassa ja kuinka nopeasti. Tässä vaiheessa ei olisi sinällään merkitystä, päästäisikö Matias annoksensa sisälle, vai ei. Kuitenkin, koska Anu joutuisi varmaankin olemaan loppuillan muuten kuin vaakatasossa ja koska siistiytymiseen ei ehkä olisi liikoja aikoja, olisi sitä parempi välttää.

– Jos sää laitat kumin päälle, nii voit päästää perille saakka, Anu totesi ja nuolaisi etusormeaan.

Matias nyökytti päätään ja siveli varovaisesti alushousujensa kohoumaa.

– Ehkä mää sen avulla pystyn kestämään vähän pitempään, hän arveli.

Anu hymyili ja kääntyi työpöytänsä ääreen. Ylin vetolaatikko oli lukossa. Avain löytyi tutulta paikaltaan peltisestä karamellirasiasta, jossa Anu säilytti hiuspinnejä ja meikkejään. Laatikko aukesi uskollisesti. Päällimmäisenä paistoi päiväkirja, jota Anu oli pitänyt 19-vuotiaaksi saakka (siitä eteenpäin elämä Matiaksen kanssa oli muuttunut niin läheiseksi, ettei Anu enää tarvinnut kirjallista väylää tunteidensa purkamiseen). Laatikon perällä oli myös vaaleanvihreä hiusharja, jonka muovista kahvaosaa Anu oli seksuaalisen heräämisensä alkutaipaleilla käyttänyt itsensä tutkiskeluun –– tämän muistaminen sai hänet aina hieman punastumaan. Kaikkien näiden muistojen välistä paljastui viimein viiden kappaleen kondomipaketti. Ehkäisyvälineiden parasta ennen -päiväystä oli vielä ainakin vuoden verran jäljellä (Anu oli tarkistanut sen jo aikaisemmin viikolla selatessaan pöytälaatikoitaan).

Anu repäisi yhden kondomipakkauksen irti muista ja heitti sen Matiakselle. Poikaystävä näytti kasvoillaan helpottuneen ja toisaalta loppuun asti laukeamaisillaan olevan ilmeen välimuotoa. Matias ujuttautui ulos alushousuistaan. Jämäkkäästi seisova kalu ponnahti valoon, jolloin sen päässä kimalteleva nestetippa näkyi selkeästi. Anu tunsi uuden liukastesatsin erittyvän pimppiinsä. Matias ei jäänyt odottelemaan lähtökäskyä, vaan alkoi tottunein elkein rullaamaan kumia paikalleen. Anu katseli toimitusta malttamattomana ja napitti samalla villapaitansa auki. Pian paita tipahti lattialle muiden vaatekappaleiden päälle, minkä jälkeen Anu alkoi nyhtää aluspaitaansa päältään. Kun sekin päätyi pelkän painovoiman vaikutuspiiriin, oli Matias jo saanut ehkäisyvälineen paikalleen. Pidellen oikealla kädellään tiukasti kiinni kumin peittämästä kalustaan, hän tuijotti syvään hengittäen Anun liivien peittämiä rintoja. Selvästi kumpikaan heistä ei voisi pidätellä itseään enää kauempaa.

Anu astui sänkyyn ja hivuttautui kyljelleen Matiaksen eteen. Lämmin, kondomipaketin liukasteeseen läträytynyt käsi painui oitis Anun hameen helman alle ja ujuttautui päällekkäin lepäävien reisien väliin ja alkoi hivellä pehmeää ihoa.

– Mää en sit varmaan kestä kovin pitkään, Matias virkkoi melkein häpeillen.

– Sää kestät niin kauan, ku ite pystyt. Mää oon kokonaan sun käytössäs, rakas, Anu vastasi hellästi.

– Mut joka tapaukses sää saat kans nii paljon ku haluut. Taval tai toisella, Matias lupasi.

Tuon lupauksen Anu tiesi vanhastaan pitävän. Hän suuteli Matiasta suoraan suulle. Matiaksen käsi livahti pois Anun reisien välistä ja löysi tiensä selän taakse. Rintaliivien haka räpsähti auki suudelman vielä tanssiessa valssiaan huulilla. Anu veti yläruumistaan hieman taaemmas suudelman päätyttyä ja avitti Matiasta saamaan liivit kokonaan pois. Jo hieman hiostavissa olosuhteissa puristuksissa olleet tissit nauttivat hetken aikaa raittiista ilmasta.

Matias ryömi seuraavan suudelman jälkeen alemmas ja nappasi toisen terhakkaasti nöpöttävistä nänneistä huuliensa väliin. Anu joutui huokaisemaan ja hengähtämään äänekkäästi hellässä hyväilyssä. Matias suuteli, imi, näykki ja pyöritteli huulillaan vuoroin kumpaakin tissiä. Se tuntui jo saavan aikaan orgasmin ensimmäisiä aaltoja, vaikka Anu tiesi, että pelkkien rintojen hyväilemisestä hän ei ollut ikinä sellaista saanut.

Anu kosketti Matiaksen hivenen sykkivää kalua ja puristi sen etu- ja keskisormensa väliin. Matias huokaisi ja huulet nännin ympärillä pysähtyivät.

– Nyt on pakko päästä sisään, Matias kuiskasi alhaalta.

Anu piti silmiään yhä kiinni puristettuina ja kuittasi viestin ymmärretyksi samalla alahuultaan purren. Matias irrottautui Anun tisseistä ja nousi kontilleen. Hän tarttui reippaalla otteella Anun pakaroista ja käänsi tämän mahalleen harpaten itse polvilleen hänen polvitaipeidensa ympäri.

– Joo! Ota mut takaapäin! Anu huokaisi.

Auttaakseen Matiaksen seuraavaa liikettä, Anu levitti jalkojaan niin leveälle kuin Matiaksen polvien väliin mahtui. Kumin peittämä terska tuntui koskettavan takapuolta. Anu veti henkeä ja aikoi pidättää sitä ensimmäiseen työntöön asti. Matias puoliksi konttasi ja ryömi vielä muutaman sentin ylemmäs pitkin Anun reisiä. Hän kannatteli itseään käsillään kumartuessaan Anun selän ylle.

Kalu tökötti niin kovana, ettei mitään kädenliikkeitä tarvittu sen ohjaamiseen Anun liukkaaseen pimppiin. Kalun levittäessä häpyhuulia erilleen, Anu ei voinut olla päästämättä keuhkoihinsa varastoitua ilmaa purkautumaan. Äänihuulet saivat ilmavirtauksen muuttumaan puhtaaksi, kirkkaasti väreileväksi ääneksi, joka sekoittui uloshengitykseen. Matias painui nopeasti huokaillen pohjaan. Silloin malja läikkyi ylitse täysin varoittamatta: Anu ei ehtinyt edes tuntea Matiaksen vatsan painumista vasten peppuaan, kun kehossa pääsi valloilleen kaikki viiden päivän aikana varastoitunut patouma. Tunteet heilahtelivat millisekunneissa puhtaasta nautinnosta lievään häpeään: hän ei kestänyt edes ensimmäistä työntöä pidemmälle.

– Oi, Matias, multa tulee nyt! Anu huusi.

Anu ei voinut enää estää liikkeelle lähtenyttä vyöryä. Hän tärisi kauttaaltaan lämpimien aaltojen singahdellessa pimppiin ja ympäri kehoa. Kun Matias vetäytyi hiljaa vähän matkaa takaisin päin, tuntui orgasmi alkavan uudelleen yhtä lujempana. Pimppi alkoi sykkiä, varpaat irtosivat sängyn peitteestä, kädet tärisivät hervottomina ja tyynyä vasten painunut leuka aukesi ammolleen pakottaen pään kääntymään ylös aivan niskan sallimaan ääriasentoon saakka. Koko tuon ajan Anu huohotti todella kovaan ääneen aakkosten alkupään vokaaleja. Hetken aikaa Matias joutui keskittymään vain pitääkseen sätkivän ja kiemurtelevan Anun allaan. Viimein Anun huohotus hiljeni antaen myöten sisäänhengitykselle, ja kiemurtelu laantui.

– Olipas raju, Matias kuiskasi yllättyneellä sävyllä Anun korvan takaa.

Näin nopeaa orgasmia Anu ei ollut varmaankaan ikinä saanut, joten yllättyneisyys oli melkein päällimmäisenä hänenkin mielessään. Lantion alueen lihakset nykivät yhä satunnaisesti, kuin sähköiskuja olisi johdettu hänen lävitseen. Viimein hän pystyi tasaamaan hengityksensä niin, että saattoi puhua selkeästi:

– Ja nopee… Mut jatka ihmeessä…! Mää taidan saada vielä toisenki, jos jatkat, Anu henkäisi uupuneena.

Matiasta ei tarvinnut kahdesti kehottaa. Hän painautui koko painollaan vasten Anun selkää ja siirsi kätensä Anun peitettä vasten puristuneiden tissien ulkosyrjille. Kämmenet etsiytyivät  määrätietoisesti peitteen ja rintojen väliin ja ottivat omistavan otteen kummastakin tissistä. Anu tunsi pienen psykologisen turvallisuudentunteen valtaavan vielä satunnaisesti nytkähtelevän kehonsa: tuntui, kuin lämmin, ympäriltä puristava peitto olisi laskettu hänen ylleen.

Varovaisesti, kuin tietään tunnustellen, Matias työntyi takaisin pohjaan ja päästi suustaan korkean huokauksen. Hän jatkoi muutamalla uudella työnnöllä, kunnes joutui jälleen hidastamaan.

– Voi, ku sää tunnut nii hyvältä! Mää en pysty ees tuuppaan täyellä vauhilla, Matias naurahti huohottaen.

Anu hymyili itsetietoisena ja mietiskeli alleen puristuneita tissejään painelevia, puristelevia ja leipovia sormia. Rintojen asema oli lievästi tukala siinä puristuksessa, mutta toisaalta häntä kiihotti suunnattomasti ajatus siitä, miten hän nytkin sai niillä aikaan poikaystävälle niin paljon iloa.

Pienen hengähdystauon jälkeen Matias pystyi taas jatkamaan. Hän puristi polvillaan Anun reidet yhteen niin, että vain pakaroiden väliin jäi juuri hänen tarpeisiinsa sopivan kokoinen kolo. Anu tiesi, mitä Matias halusi: tällä tavalla pimppi olisi tiukimmillaan ja kitka aiheuttaisi parhaan mahdollisen puristuksen. Epäilemättä sisällä oli tarpeeksi liukasta, ettei tarvinnut edes pelätä kondomin jäävän jumiin ja liukuvan pois päältä.

– Oota vähän. Mää asettelen lantioni sulle vähän paremmin, Anu pyysi.

Matias oli jo pohjassa, mutta suostui pysähtymään vielä hetkeksi. Anu nosti takapuoltaan ylemmäs takaviistoon ja ujutti vapaana sivuillaan makaavat kätensä vyötärönsä alle tukemaan itseään. Yleensä he käyttivät tähän tarkoitukseen tyynyä, mutta nyt hän ei halunnut antaa Matiaksen joutuvan odottamaan enää kauempaa –– itsestään puhumattakaan.

Viimein Matias pääsi jatkamaan. Työntöihin tuli uutta voimaa ja ne ulottuivat jo hieman syvemmällekin, eli Anu oli saanut asemoitua lantionsa selvästi paremmin. Eipä kestänyt kauaakaan, kun poikaystävän hengitys muuttui jälleen raskaammaksi ja työntöjen välit nopeammiksi. Hän alkoi jo ilmeisesti tuntea huipun lähestyvän, koska hoki hiljaa työntöjensä tahdissa:

– Oi, Anu… Anu… Anu…

Anu ajatteli tiukaksi ’paketiksi’ puristettua pimppiään ja kuvitteli mielessään, mitä Matias mahtoi tuntea saadessaan kokea sen puristuksen. Kädet alkoivat hyväillä rintoja voimakkaammin, Matias painui aivan kiinni selkään ja lämpimästi Anun nimeä toisteleva huokaus pöyhi niskaa peittäviä hiuksia. Nyt pimpissä tuntui uusi väristysten sarja. Kumpi heistä tulisi ensin? Anulla oli yhden orgasmin etumatka, mutta toisaalta mies ja nainen eivät voineet kilpailla sen pahemmin niiden laadussa kuin määrässäkään. Anu kuiskasi Matiakselle niin hellästi kuin pystyi:

– Anna tulla, rakas. Anna tulla vaan.

Nämä sanat laukaisivat kuitenkin ensin hänen itsensä sisällä toisen kliimaksin. Anun silmät rävähtivät ammolleen, kulmakarvat kohosivat melkein otsan puoliväliin ja huulet muotoilivat äänettömiä sanoja. Kun salaman lailla taivaltava orgasmin aalto iskeytyi pimppiin, hänen suustaan purkautui äkisti todella kovaääninen, kiihotuksenvärittämä huudahdus. Hän tuskin edes kuuli Matiaksen selkänsä takaa ynisevän äänen:

– Voi, rakas, söpöliini! Nyt tulee!

Matias nappasi kätensä pois Anun alta ja asetti ne nopeasti hänen lantiolleen, jotta sai siitä paremman tuen. Anu yritti pysyä paikoillaan, muttei voinut mitään värähtelyille. Tajunta täyttyi lämpimästä aallokosta, mielikuvista, joissa sillä hetkellä hänen sisällään kuminen ehkäisyväline täyttyi työntö työnnöltä kuumalla liemellä sekä puhtaasta, sanoinkuvailemattoman hyvästä tunteesta, jota hänen kehonsa jokainen solu viestitti. Kun hänen keuhkonsa tyhjenivät ja oma ääni vaikeni, hän kuuli niskansa takaa Matiaksen toistavan hänen nimeään viimeisten, raskaiden työntöjensä voimalla.

Sitten tuli hetkeksi aivan hiljaista. Vain pimpissä tuntuva sykkiminen ja paikoilleen pysähtynyt miehuus olivat Anun ajatuksissa. Matias veti ilmaa keuhkoihinsa ja lysähti kaikkensa antaneena Anun päälle kuin tyhjä ilmapallo. Äsken niin vahvat kädet irtosivat hikisiltä lanteilta ja valahtivat voimattomina sängylle. Anu antoi lantionsa vajota hitaasti takaisin peittoa vasten ja ajatteli hellästi päälleen simahtanutta poikaystäväänsä:

– Tais tehä tehtävänsä. Kohta se varmaan nukahtaa tohon, mut antaa ny olla siinä vielä hetken.

Silmät vaipuivat hitaasti kiinni ja hengitys rauhoittui. Raskaan uninen olo alkoi jo painaa, mutta äkillinen kuuloärsyke puhkaisi rauhallisen tunnelman: ulko-ovi kävi. Anun aistit jännittyivät äärimmilleen. Korvat poimivat Matiaksen raskaan hengityksen lomasta alakerrasta kantautuvan isän äänen:

– Kotona ollaan!

Paniikki! Ei sentään; Anu ehtisi kyllä pukeutua ja siistiytyä siihen kuntoon kuin olisi vain lukenut koko päivän. Mutta miten Matiaksen laita oli? Hän ei näyttänyt olevan tietoisuuden tällä puolella puhumattakaan siitä, että olisi jo hätiköiden vetämässä housujaan jalkaansa. Anu hypäytti lantiotaan ilmaan ja Matias hätkähti:

– Täh? Nukuinks mää?

– Hys! Iskä tuli kotiin. Meiän pitää pukeutuu, Anu kuiskasi.

– Hyvä pointti. Eikä sille vissiin kannata muutenkaan paljastaa, mitä me täällä just tehtiin, Matias huomautti valpastuneena.

Hänen kätensä saivat uutta voimaa ja nostivat hänet pois Anun päältä. Anu hengitti helpottuneena. Sängyn ja Matiaksen välissä oli ollut hieman tukalaa hengittää. Vielä täydessä mitassaan seisova kalu peruutti pois Anun sisältä –– sekin tuntui vielä hyvältä. Matias piteli tiukasti kiinni kumista, ettei se olisi vahingossa lipsahtanut pois päältä. Anu kiitteli itseään, että oli pyytänyt Matiasta käyttämään sitä. Muuten hän ei pystyisi kohtaamaan isäänsä kuin vain mahallaan maaten ja odottaen, että pääsisi vessan käsisuihkun luokse.

Portaista alkoi kuulua hidasta askellusta juuri, kun Matias oli saanut itsensä ulos. Isä oli jo matkalla yläkertaan! Anu makasi yhä mahallaan sängyllä vartalo paljaana. Matias oli polvillaan hänen takanaan ja katsoi vuoroin Anua, lattialla lojuvaa vaatekasaa ja kalunsa päällä lötköttävää kondomia. Anu loi myös merkitsevän katseen kahteen viimeiseen.

– Tää ei ehi laskeutuu, Matias supatti, viitaten erektioonsa.

Onneksi välissä oli vielä lukittu ovi, joka estäisi isää törmäämästä huoneeseen ja näkemästä koko totuutta. Siitä Anu pystyi jo onnittelemaan itseään. Hän kuuli isänsä askeleet käytävässä ja uteliaan huhuilun:

– Onks tääl ketään? Anu?

– Joo! Mää oon tääl! Anu huikkasi kovaäänisesti ja rukoili mielessään: – Älä kokeile ovenkahvaa!

Noina sekunteina Anu tunsi sydämensykkeensä nousevan hurjaksi. Oliko ovi sittenkään lukossa? Kyllähän se oli loksahtanut siihen malliin, mutta entäs jos se ei ollutkaan? Entä, jos isä sittenkin astuisi huoneeseen? Jos hän näkisi tyttärensä ja vävykokelaan siinä tilanteessa? Ei se kai mikään maailman tuho olisi, olivathan he molemmat jo kaksikymppisiä ja tietenkään missään vaiheessa kukaan ei voisi olettaa, etteivät he harrastaisi seksiä! Mutta yllätetyksi tuleminen kesken kaiken… Se olisi niin noloa, ettei perjantai-ilta voisi enää olla entisensä sen jälkeen.

Oveen koputettiin. Anun sydän pysähtyi. Hän kuuli Matiaksenkin lakanneen hengittämästä. Ovenkahva kääntyi muutaman kerran pari senttiä, jääden lukon takia pääsemättä alas asti. Anu huokaisi helpotuksesta. Se oli kuitenkin vain ensimmäinen vaihe. Hän pystyi heijastamaan isän ajatukset omiinsa: ’’Okei, ovi on lukossa. Miksi se on lukossa?’’ Nyt pitäisi keksiä jokin hätävale, ettei isä keksisi, mitä tällä puolen ovea oli meneillään.

– Onks sulla jotain privaattia meneillään? isän ääni kantautui oven takaa.

– Tota… Tyttöjen juttui vaan! Anu hihkaisi yrittäen pitää äänensä mahdollisimman normaalina.

– Aa! Okei, ei sit mitään, kantautui ymmärtävän äänen vastaus.

Anu helpottui lopullisesti. ’’Tyttöjen jutut’’ olivat varma keino saada isä ja isoveli pysymään poissa hänen huoneestaan. Isä oli aina julistanut ’’tietävänsä tekniikasta lähes kaiken, muttei naisista juuri mitään’’, minkä vuoksi hän oli puuttumatta heidän asioihinsa. Äitiä varten Anulla oli tietysti omat verukkeensa, joita oli pitänyt laatia huolella sen jälkeen, kun äiti oli marssinut 14-vuotiaan Anun huoneeseen ja yllättänyt tämän käyttämästä vihreäkahvaista hiusharjaansa johonkin ihan muuhun kuin hiusten harjaamiseen.

Oven takaa kuului jälleen isän kommentti, tällä kertaa uteliaammalla äänensävyllä:

– Mut eiks Matiaski oo siellä? Mää näin sen ulkovaatteet eteisessä.

– Paskat! Nyt mää oon pulassa, Anu ajatteli nielaisten tyhjää.

Tajutessaan, ettei mitenkään voisi valehdella sijaintiaan, Matias päätti tunnustaa olemassaolonsa:

– Joo, täällähän mää!

Kumpikaan sängyllä ei keksinyt mitään uskottavaa selitystä, miksi Matias olisi ollut huoneessa seuraamassa Anun ’’tyttöjen juttuja’’. Painostava hiljaisuus oven molemmin puolin venyi sekunneiksi.

– Okei… Tota… Mää meen… tekeen päivällistä. Keittiöön… Joo, isä pohdiskeli oven takaa.

Hän oli selvästi korottanut ääntään hieman sanoessaan ’’keittiöön’’, eli oli halunnut Anun tietävän, ettei jäänyt oven taakse. Loittonevat askelet käytävässä vahvistivat tämän. Anu kääntyi kyljelleen ja vilkaisi Matiasta, joka oli jo näköjään saanut kalunsa laskeutumaan takaisin jalkojen väliin.

– Se tais tajuta, Anu tokaisi hiljaa.

Matias nyökytti päätään vaiti ja pohdiskeli silminnähden ankarasti. Anu tunsi voimakasta sympatiaa häntä kohtaan. Ei ollut varmaankaan helppoa joutua käytännössä tunnustamaan tyttöystävänsä isälle, että oli juuri maannut tämän tyttären kanssa heidän talossaan. Toisaalta Anu myös tiesi, ettei isä tai äitikään olleet sen suhteen mitään fanaatikkoja. Näistä asioista vain ei heidän perheessään puhuttu avoimesti. Anu siirtyi istumaan sängyn laidalle Matiaksen viereen. Liikkuminen sai aikaan painostavan tunteen pimpissä, aivan kuin siellä olisi vieläkin jokin tappi sisällä, mikä oli tietysti ihan normaali tunne tuollaisen painamisen jälkeen.

– Jos sää vaik pukeudut ja meet alakertaan, nii mää siistin ja tuuletan tääl sillä välin, Anu pyysi ja jatkoi: – Veikkaan, ett täällä on aika suolanen ilma.

– Sopii. Voit sää hankkituu eroon tästä samalla? Matias kysyi venyttäen kondomin pois veltostuneen kalunsa päältä.

– Totta kai, Anu hymyili ja tarttui kahdella sormella vetelään ehkäisyvälineeseen.

Se oli edelleen hyvin liukas ja limainen, mutta Anu ei tuntenut inhoa. Sitä paitsi kaikki ulkopinnalla oleva liemi oli peräisin hänestä itsestään. Oli hän ainakin saanut aikaan kunnon liukasteet alapäähänsä. Matias oli jo saanut housut ylleen ja veti parhaillaan sukkaa jalkaansa tasapainoillen yhden jalan varassa lattialla. Anu mietiskeli vielä hetken pimppiään ja yhdisti sen edelliseen havaintoon kosteuden määrästä. Hän nousi seisomaan ja vilkaisi sängyn peitettä varmistaen epäilyksensä: peitolla oli selvästi erottuvat, märät kohdat siinä, missä Anu oli maannut ja siinä, missä hän oli istunut.

– Jahas, taidanpa siivotakin samal hieman, Anu totesi hymyillen ja kulmiaan kohottaen.

Matias vilkaisi myös sänkyä ja hymyili huvittuneena. Hän astui Anun vierelle ja kurkottautui kohti hänen kasvojaan. Anu tarrautui lähestyvään suudelmaan jo ennen kuin Matias ehti työntyä lähelle. Kun lämmin ja harras suudelma viimein päättyi, he katselivat toisiaan vielä hetken aikaa silmiin.

– Se oli upeeta… taas pitkästä aikaa, Matias sanoi hiljaa.

– Samat sanat, Anu vastasi ja väläytti kauniin hymyn.

– Mut nyt mää meen. Pitää yrittää saaha se vedenkeitin puheenaiheeks, ettei isäs ala udella muuta.

Anu nyökkäsi ajatukselle ja kurottautui avaamaan tuuletusikkunaa. Sisään virtasi raikasta pakkasilmaa. Matias tepasteli ovelle, käänsi avainta ja nykäisi varovaisesti oven auki, ettei sen avaamisesta kantautuisi ääntä alakertaan. Tuuletusikkunasta alkoi vetää, minkä Anu tunsi oitis paljaissa nilkoissaan. Matias vilkaisi ensin oviaukosta käytävään, ennen kuin uskalsi viimein astua ulos huoneesta. Oven ulkopuolelta hän katsahti vielä pelkän hameen verhoamaa Anua ja iski veikeästi hänelle silmää. Sitten hän sulki oven. Anu kuuli enää askelien loittonevan portaisiin. Hetken aikaa hän vain mietiskeli äskeisiä tapahtumia.

Koealue oli jäänyt auttamattomasti kesken, mutta se ei vetänyt vertoja sille, mitä sen sijaan oli tapahtunut. Jos he eivät olisi tehneet sitä juuri silloin, olisi isä ehtinyt tulla kotiin ja he olisivat joutuneet odottamaan varmasti tuntikausia ennen sopivaa hetkeä. Mieluummin Anu oli karsinut opiskelusta siinä tilanteessa!

Ensimmäisenä piti luonnollisesti pukeutua. Jos isä palaisi vielä yläkertaan, ei näyttäisi järkevältä, jos Anu keikkuisi siellä pelkkä hame päällään. Illemmalla todennäköisesti lämmitettäisiin sauna, joten hän voisi mennä samoilla vaatteilla siihen saakka. Saatuaan kurvinsa ja kaarteensa verhottua, Anu pohdiskeli, mitä tehdä sängynpeitteen kosteille läikille. Ne häviäisivät kyllä parissa tunnissa, mutta parempi ne oli silti peittää jollain ainakin siksi aikaa. Lukuunottamatta tuuletusikkunasta hujuttavaa jääkylmää ilmavirtausta, Anu tunsi oleskelevansa aivan tarpeeksi lämpimässä. Niinpä hän riisui vielä kerran villatakkinsa ja levitti sen sängylle. Hän tarkasteli patenttiratkaisuaan hetken kriittisesti ja totesi sitten, ettei se näyttänyt epäilyttävältä. Kirjoituspöydän kulmalle jäänyt kondomi ei päässyt onneksi myöskään unohtumaan. Anu aikoi ensin viskata sen suoraan roskakoriin. Hän ei kuitenkaan itse välttämättä tyhjentäisi sitä seuraavan kerran, joten olisi jälleen yksi tahditon sattumus, jos vanhemmat näkisivät käytetyn kondomin roskien seassa. Anu nappasi ensin paperinenäliinan ja kääri kumin siihen varoen kääntämästä sitä hetkeksikään ylösalaisin –– sperman siivoaminen matolta ei ollut suunnitelmissa.

Lopulta huone oli siinä kunnossa, että siitä ei ihan heti tajuaisi kahden ihmisen pidättelemättömän lemmensyleilyn tapahtuneen siellä hetki sitten. Ollessaan tyytyväinen pieneen vaivannäköönsä Anu kävi sulkemassa tuuletusikkunan, sammutti valot ja poistui jättäen oven aavistuksen verran raolleen. Hän livahti ensin käytävän päässä olevaan vessaan, riisui tarpeettomaksi osoittautuneen kuukautissiteen, laittoi sen roskikseen ja tarkisti vielä peilistä ulkonäkönsä kaiken varalta. Hiukset eivät olleet niin sekaisin, kuin hän oli pelännyt, joten hän voisi hyvin mennä suoraan alakertaan.

Anu laskeutui portaat alas ja käveli keittiötä kohti. Isän puheensorina kantautui oviaukosta. Jokin sai Anun pysähtymään ennen astumistaan näkösälle. Hän päätti kuunnella ensin, mihin miesten puheenaihe liittyi. Isän repliikin loppu sai Anun häkeltymään:

– … eikä siinä mitään ihmeellistä oo. Ei me Anuu olla kasvatettu mitenkään erityisen pidättyväiseks. Itte asiassa mää pitäisin sitä ihmeenä, jos te ette tekis sitä kahestaan.

Siinä vaiheessa Anu joutui keskeyttämään liian intiimiksi venyvän keskustelun. Arvellen poskiensa punoituksen olevan paloauton luokkaa hän harppasi keittiön ovesta sisään ja rykäisi kurkkuaan kovaäänisesti. Ilmapiiri oli lievästi vaivaantunut. Matias istui pöydän ääressä korvat punottaen, pyöritellen nolona edessään olevaa olutpulloa. Isä pönötti häntä vastapäätä ja hymyili leveästi, katsoi Anua ja otti ison huikan omasta pullostaan. Uuni oli lämpenemässä ja vedenkeittimeen ei selvästi oltu vielä edes koskettu.

– Joo… Me tässä vähän juteltiin…, isä aloitti arvuutellen seuraavia sanojaan.

– ’’Tyttöjen jutuista’’ ja mun osallisuudesta niihin, Matias yskäisi väliin.

– Kiva… oli varmaan aika… hmm… kattava selvitys, mutisi Anu.

Tässä vaiheessa Anu tiesi jo varmasti olevansa lehahtanut kasvoiltaan tomaatin väriseksi.

– Upeeta. Kaikki tietää, että kaikki tietää, hän ajatteli.

Isä purskahti nauruun tilanteen äkillisen jäätymisen takia. Hän taputti kämmenellä pöydänkantta ja huudahti naurunsa seasta:

– Se on isänsä tyttö! Ja äitiltään periny näköjään yhtä sun toistakin tota nättiä naamaa myöten.

Viimein Anun jännitys suli ja hän antoi huulensa levitä hymyyn. Eihän isä ikinä mikään tiukkapipo ollut, joten tämä reaktio ei ollut yllätys. Ja sitä paitsi…

– Te ootte molemmat täysi-ikäsii ja järjissänne. Ja onhan se Anun huone vieläkin, vaikkei se enää kotona virallisesti asukaan! isä täydensi Anun ajatukset.

– Krhm. Ja ovessaki on onneks lukko, Matias jatkoi oman hymynsä löytäneenä.

Anu pelkäsi, että keskustelu riistäytyisi taas liian pitkälle, joten puheenaiheen vaihto oli tehtävä nopeasti. Kuinka ollakaan, ainoa mieleen tuleva asia oli seuraavan perustarpeen tyydyttäminen:

– Koskas syödään ja mitä?

– Kuhan toi uuni lämpenee, nii tyrkkään makaroonilaatikon sinne. Äiskä teki sen jo valmiiks aamulla, nii mun ei tarvii nähä sen enempää vaivaa, isä vastasi ja jatkoi: – Jäätteks te vielä saunomaan, jos mää laitan sen ruuan jälkeen lämpeneen? Meinaan, saatoin taas ylimitottaa saunakaljan määrän itteeni varten…

Anu ja Matias vilkaisivat kysyvästi toisiaan. Matias vastasi heidän molempien puolesta:

– Ei meillä ainakaan mitään suunnitelmii ollu lähtee mihkään tänään.

– Ja sit teillä oli ton vedenkeittimen kasaaminen, Anu huomautti närkästynyttä äänensävyä tavoitellen ja luoden merkitsevän katseen keittiötasolla oleviin kodinkoneen osiin.

– Hyvä, ku muistutit! Eiköhän me se kokoon saaha äiskän iltateetä varten, isä hihkaisi napsauttaen sormiaan.

Päivällinen sujui hyvissä merkeissä ja sen päätyttyä kello kävi jo kuutta. Makaronilaatikko oli oikein onnistunutta ja jokainen otti sitä vielä lisää, isä jopa kaksi kertaa. Anu oli koko ruokailun ajan valppaana hyökkäämään uuteen puheenaiheeseen, jos keskustelu lipuisi jälleen alkuperäiseen aiheeseensa. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Ruokailun jälkeen Anu alkoi korjata pöytää tyhjäksi ja isä löntysteli kellariin saunanlämmityspuuhiin. Anun huuhdellessa astioita ja latoessa niitä tiskikoneeseen Matias asteli hänen taakseen ja alkoi kerätä työtasolta puretun vedenkeittimen osia yhteen läjään ja kantoi ne sitten tyhjennetylle ruokapöydälle.

Tiskipöydän ääressä seisoessaan Anu tunsi yhtäkkiä käsien kietoutuvan takaapäin vyötärönsä ympärille. Matias painautui hänen selkäänsä vasten ja Anu tunsi takapuoltaan vasten painautuneessa kehossa ylimääräisen –– tai ehkei tilanteeseen nähden niinkään ylimääräisen –– pullistuman. Matias nuuhki hänen hiuksiaan ja hengitti hitaasti hänen niskaansa.

– Kauankohan sun isäs mahtaa viipyy tolla reissullaan? Matias kuiskasi leikkisästi Anun korvaan.

Käsien liukuminen rintojen päälle sai Anun värähtämään ja laskemaan viimeisen lautasen takaisin tiskialtaaseen. Hän sulki silmänsä ja nosti leukansa ylös. Matias puhalsi hiuksia sivuun ja suuteli häntä hellästi olkapäälle.

– Kyllähän sää tiiät, miten nopeesti sähkökiukaan laittaa päälle, Anu huokaisi ja tunnisti itsekin pettyneen äänensävynsä.

– Harmi. Ei ehitä sit ottaa pikauusintaa tässä tiskipöydällä.

Matias tuppautui vielä eteenpäin, jolloin Anun hameen helma miltei työntyi pakaroiden väliin. Järkevät ajatukset alkoivat uhkaavasti vähetä Anun mielessä. Miten hän olikaan luullut, että yksi kerta riittäisi kuittaamaan koko viiden päivän erilläänolon? Hän kuitenkin tiesi, että isä palaisi kellarista milloin tahansa, ja kuiskasi Matiakselle:

– Mää niin kyl haluaisinki, ett sää otat mut tätä vasten, mut sit iskä sais kyl härslaakin, kun se palaa keittiöön.

– Oot oikeessa. Mut voidaaks me vielä käyttää sun huonettas?

Avain kääntyi ulko-oven lukossa ja ovi aukesi ennen kuin Anu ehti vastata. Hän tiesi sen olevan äiti, joka palasi yleensä aina opettajantöistään perjantaisin vasta myöhään iltapäivällä. Matias irrotti kätensä Anun keholta ja astui varovaisesti askeleen taaksepäin. Anu käänsi päätään, jotta näki Matiaksen.

– Voidaan kyllä. Sit illalla, ku mennään nukkuun, Anu lupasi hiljaisella äänellä ja iskien samalla silmää.

Matias riemastui äänettömästi ja singahti ruokapöydän ääreen räpläämään vedenkeittimen palapeliä. Anu hymyili itsekseen ja mietti, miten aikaisin he voisivat mennä ’’nukkumaan’’, ettei se vaikuttaisi liian ilmeiseltä. Äiti astui eteiseen, josta näki suoraan keittiöön.

– Moikka! Matiaski on täällä, äiti huikkasi riisuessaan takkiaan.

– Moi! Anu ja Matias vastasivat keittiöstä.

Äiti asteli huoneeseen ja vilkaisi näennäisen ilahtuneena vedenkeittimensä kohentunutta tilaa. Anu työnsi astianpesukoneen luukun kiinni ja jäi kuuntelemaan äidin ja Matiaksen keskustelua:

– Meinaatko, että saan jo tänään normaalisti keitettyy teetä?

– Eiköhän joo. Nyt tässä pitäis taas toimii vastus täydellä teholla. Loppukasaaminen mun pitää jättää sähkömiehen vastuulle.

– Olishan toi uus keitin varmaan tullu helpommaks, mutta kun te pojat ootte näköjään tollasia tee-se-itte-miehii.

Anu hymyili. Perhe oli onnellisesti melkein kokonaan kasassa. Vain Anun isoveli puuttui, mutta toisaalta Matias merkitsi hänelle jollain tapaa paljon enemmän. Perjantai-ilta oli alkamassa: saunomista, Matiaksen kiusaamista märkien hiusten kanssa, television katselua ja isän satunnaisgeneraattorin suoltamia juomia ja vitsejä. Loppuhuipennus kuitenkin kihelmöi kaikkein eniten. Eikä edes keskeytynyt tenttiin kertaaminen enää kaivertanut taka-alalla.

Isä ilmestyi takaisin kellarireissultaan mukanaan korillinen olutta.

– Hups! Äiskä olikin jo täällä, isä töksäytti sarkastisesti ja oli kääntyvinään olutkorin kanssa karkuun.

– Ei mihinkään, ennenku oot kasannu mun veenkeittimen! äiti naurahti.

Isä lapioi ensin oluet jääkaappiin ja istuutui sitten kuuliaisesti Matiasta vastapäätä ja nyökytti hyväksyvästi päätään käännellessään puoliksi kasattua sähkölaitetta. Anu istui Matiaksen viereen ja katseli vuoroin poikaystäväänsä ja vuoroin isän näpertelyjä. Äiti kauhoi makaronilaatikkoa omalle lautaselleen.

– Jäätteks te vielä saunan jälkeen, vai onko opiskelijoilla jo pahasti nollausvaihe silmässä? äiti kysyi hajamielisesti asetellessaan lautastaan mikroaaltouuniin.

– Aateltiin jäähä, Matias vastasi vähintään yhtä hajamielisesti käsiinsä nojaten.

– Sopiiks, että Matias jää yöks? Ei tarviis enää lähtee tonne ulkoilmaa uhmaamaan, Anu kysäisi, osoittaen sanansa enemmänkin äidin suuntaan.

Isän keskittyminen viittä vaille valmiiseen vedenkeittimeen herpaantui ja hän katsahti Anua epäilevästi. Äiti suostui oitis, mutta isä mutisi humoristiseen sävyynsä lisäehdot:

– Kunhan ette sit kovin kovaäänisesti…

Matiaksen silmistä kuvastui puhdas yllätys. Äiti pysähtyi ja kääntyi kysyvä ilme kasvoillaan kohti ruokapöytää. Anu lehahti jälleen kasvoiltaan punaiseksi häpeästä.

– Ja nyt äitiki tietää, hän ajatteli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *